Epävarmuuden poetiikkaa, repaleisia säkeitä
Runokielelleni on ominaista katkonaisuus ja epätäydellisyys. Jokin on hieman kesken, säe katkeaa ja hetkellisesti kirkas ajatus karkaa. Tällainen epävarmuuden poetiikka voi ilmentyä “hulvattoman repaleisena ilmaisuna, jatkuvina asennonvaihdoksina” (Miikka Laitinen, TS 31.5.2021). Voi myös olla, että “runot tarjoavat koko joukon säkeitä, joissa viittaussuhteet heittävät ja lauseet katkeilevat. Valmista, ehjää kuvaa ei ole” (Jukka Koskelainen, HS 1.6.2021).
Toista runoteosta kirjoittaessani työstin myös poetiikkakäsitystäni. Tammen syyskuussa 2024 julkaisema Tämä kaikki on liikaa on same same but different. Tällä hetkellä tekeillä kirjoitan kolmatta runoteosta muun kirjallisen työskentelyn ohessa.
Toisessa runoteoksessani Tämä kaikki on liikaa (Tammi 2024) tutkin aikaa, kaipuuta ja ihmisen suhdetta tavaroihin. Teoksen kansi: Laura Lyytinen.
Sohvaruno. Tämä kaikki on liikaa (Tammi 2024)
Esikoisrunoteoksen jälkeen tarkastelin kirjoittamisessani ihmisen ja esineiden välistä vuorovaikutusta. Hyödynsin teoksessa joitakin samoja teorioita, joita käytin väitöskirjassa tarkastellessani lukiolaisten kirjoittamista ekologisesta näkökulmasta. Kuvassa mummulta peritty kello "näyttää aikaa jota ei ole / tai jota en ole vielä oppinut"
Runoteokseni Hetkenä minä (Poesia 2021, kansi Tiina Lehikoinen) on puheenvuoro epätäydellisyyden puolesta. Se tarkastelee vuorovaikutusta, identiteettejä sekä subjektiivisuutta ja kysyy, mikä minuudessa on pysyvää ja tunnistettavaa ja mikä taas muuttuvaa ja haihtuvaa.
Yhdessä alussa valtava kita (Hetkenä minä, Poesia 2021)
Motivaatioluennolla yleisö koostuu hitaasti (Hetkenä minä, 2021)
Hetkenä minä (Poesia 2021) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Juhuu!
Katkelma runosta "Meillä on esineitä" (Tuli & Savu 01/2022).
Kirjoitan pitkänivelisiä versoja hänen väleihinsä (Parnasso 7/2022), Otto Mannisen juhlavuoteen liittyvä runo. Esineiden rinnalla ja niiden keskellä olen huomannut kirjoittavani myös kaipuusta ja ajasta.
Arkistokuva 2019. Menestys kirjoituskilpailussa 2019 oli merkityksellinen. Juhuu!
Arkistokuva 2015. Lausunta on minulle tärkeä tapa ilmaista rakkautta runouteen.
Arkistokuva 2013. Kristian sanoo uudesta runosta. Runoyhdistys Nihil Interit ry:n juhlakirja Muodonmuutoksia (Nihil Interit, 2013, toim. Kyyrönen & Lehikoinen)