Joel Hohko
Olen proosaan keskittyvä kirjailija, joka on kiinnostunut erityisesti dialogista ja kirjallisesta havainnosta. Olen julkaissut romaanin ja novelleja. Jatkossa pyrin kehittämään sekä romaani- että novellitaidetta. Tavoittelen tiivistä ilmaisua, mikä ei minulle tarkoita tekstin lyhyyttä tai tyylillistä minimalismia. Sen sijaan pyrin kirjoittamaan niin, että tarpeeton jää pois.
Syksyllä 2025 osallistuin Suomen PENin kirjoituskutsuun Vuosi sananvapautta novellilla Allah rivillä 9. Olen erilaisissa kirjallisissa sormiharjoituksissa tehnyt irtiottoja realismiin, jota esikoisromaanini edustaa. Osallistumisteksti on maagista realismia.
Novelli nimeltä Reservoir Dogs oli ensimmäisiä yhteistyöprojektejani Satu Erran kanssa keväällä 2025. Meillä oli yhteinen rajaus (Wikipedian satunnainen artikkeli ja asiasana ”kantapää”), jonka pohjalta piti yhdeltä istumalta kirjoittaa kokonaan yksi sanataideteos. Novelli julkaistiin Parnassossa kesäkuussa 2026.
Suomen kuvalehti valitsi Volodjan pojat vuoden 2025 parhaiden teosten joukkoon. Tämä oli kunnia.
Volodjan pojat kilpaili Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnosta. Syksyllä 2025 finalisteja oli yhteensä seitsemän. Palkintoraati kuvasi teostani: ”Romaani rakentaa kaaoksen, kauhun ja kuoleman kollaasia, joka ei selitä vaan näyttää.”
Volodjan pojat sai useita kehuvia kritiikkejä. Joel Suontama kirjoittaa Turun Sanomissa: "Vahva päähenkilövetoisuus vaatii toimiakseen vahvaa päähenkilöä ja sellainen Kostja onkin: huolellisesti rakennettu, ristiriitainen ja ratkaisematon. – – Proosa on laadukasta ja hiottua: päähenkilön sisäistä maailmaa ja tuntemuksia kuvataan harvoin suoraan." Kai Hirvasnoro kirjoittaa Kansan Uutissa: ”Joel Hohko on kirjailijana ensikertalainen, mutta kirjoittaa heti mestarin elkein sodasta ja sen seurauksista. – – Sotakirjallisuuden merkkitapaus. Sitä Volodjan pojat on. Mutta myös puhtaan kaunokirjallisuuden. Vuoden debyytti?”
Pidän päälajinani novellia. Esikoisteokseni Volodjan pojat on romaani, joka on jaettu enimmäkseen lyhyisiin lukuihin, vähimmillään alle puolen sivun mittaisiin. Tärkeä rakenteellinen ratkaisu oli kirjoittaa tavallaan monta sataa erillistä novellia, joissa oli kronologia ja sama päähenkilö. Ilmaisussa novellille tyypillistä tiheyttä ja aukkoisuutta, kiinnitän huomiota aloituksiin, lopetuksiin ja tapahtumien keskeltä kirjoittamiseen. Pyrin siihen että jokainen luku toimisi sellaisenaan itsenäisenä teoksena.
Entinen puolisoni ja lapseni äiti on suomenvenäläinen ja poikani on kaksikielinen. Tämä läheinen suhde suomenvenäläiseen kulttuuripiiriin pani alulle esikoisteokseni. Halusin kirjoittaa Ukrainan sodasta rehellisesti niin, että teosta ei voisi käyttää poikaani vastaan. Asia näkyy myös kiinnostuksena kirjoittaa ulkopuolisuuden tai sivussa olemisen kokemuksista suhteessa kulttuuriin.
Volodjan poikien julkaisuvuonna pidin eräänlaista julkista päiväkirjaa Instagramissa. Kirjoitussarjan nimi oli Esikoiskirjavuosi. Julkaisin postauksen päivittäin, yhteensä 365 kertaa vuoden aikana. Laadin tekstit huolellisesti. Arjen kuvauksen seassa pohdin ja kommentoin kirjoittamista, kirjallisuutta ja kirjailijakulttuuria. Julkaisuista kertyi yhteensä yli 150 liuskan mittainen tekstitiedosto. Olen sanonut, että viimeistellessäni esikoisteostani kirjoitin rinnalla toisen kirjan.