Ei tässä mitään.

Aloin kirjoittaa romaania, koska se tuntui oikealta lajilta minua vaivanneiden teemojen käsittelyyn. Halusin kirjoittaa seksuaalisuudesta ja yhteiskunnallisesta luokasta mutta ilman väkivallan tai syrjäytymisen kuvauksia. Halusin käsitellä sitä, miten ihmiset eivät lopulta ole yhdenvertaisia, vaikka välillä kuulee väitettävän, että suomalaiset ovat yhtä suurta keskiluokkaa. Samalla opettelin kirjoittamaan romaanin.

Helsingin Sanomien kriitikko teki minut onnelliseksi ja kirjoitti: “Satu Erran ensimmäinen nuortenromaani Tällainen tunne herätti minussa pitkästä aikaa uskon kotimaisen nuortenromaanin uudistumiseen, niin kielen kuin rakenteenkin osalta.”