Kirjoittaminen on aina tutkimista.
Olen väitellyt filosofian tohtoriksi kirjoittamisen oppiaineesta. Tutkijan koulutus auttaa minua etsimään tietoa, suunnittelemaan kirjoitusprosesseja – ja muuttamaan suunnitelmia. Tieteellinen kirjoittaminen on opettanut ymmärtämään, että kirjoittaminen ei ole turhaa silloinkaan, kun kaikki tuntuu turhalta.
Eräällä tavalla kirjoittaminen on minulle aina tutkimista. Se vaatii aina tiedonhakua ja uuden opettelua. Se vaatii aina yhteistyön tekemistä ja palautteen vastaanottamista. Se vaatii aina pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta aloittaa alusta.
Tein artikkeliväitöskirjani Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen oppiaineeseen. Samaan aikaan kirjoitin runoesikoistani, jonka lähdeluettelossa on joitakin samoja teoksia kuin väitöskirjani lähdeluettelossa. Runoteoksen ja väitöskirjan kirjoittamisprosessit muistuttivat toisiaan. Molemmissa piti osata tiivistää ja jaksaa editoida. Molempien kirjoitusprosessit kestivät vuosikausia. Kun toinen ei tuntunut edistyvän, menin toisen luokse.
Todellisten prinsessojen kirja (Tammi 2019) on lapsille suunnattu tietokirja, joka esittelee kiinnostavia kuninkaallisia naisia eri aikakausilta ja eri puolilta maailmaa. Mukana teoksessa ovat mm. Egyptin Hatšepsut, Englannin Elisabet I, Punjabin Sophia Duleep Singh ja Sokoton Nana Asma'u. Kirjan käsikirjoitus voitti Ihan totta! -tietokirjakilpailun lasten sarjan. Teoksen on kuvittanut Ilona Partanen.
Jukola – suomen kieli ja kirjallisuus, tekstit ja vaikuttaminen (Sanoma Pro 2016) on lukion oppikirja ja ensimmäinen kirjajulkaisuni. Sen tekeminen opetti minua tiivistämään vielä vähän, keskittymään välttämättömään sekä pohtimaan kirjoittamista kuvan ja sanan yhteistyönä.